Lenkkeilyn hienoja puolia!

Tänään vetäsin tossa sellasen kevyen kympin ja ilma oli mitä mainioin lenkkeilylle. Valmistautuminen oli taas sitä luokkaa, että ruokaa nassuun puolituntia ennen lenkkiä, ja kasa jenkki xylitolia naamariin ja sitä sitten märehtimään! Siinä samassa unohtuivat jälleen nuo "laksatiiviset vaikutukset"-varoitukset tuotteen kyljessä ja niinhän siinä kävi, että taas sitä mentiin pitkin ojanpenkereitä ja pusikoita etsien piilopaikkaa ja suojaa muilta lenkkeilijöiltä omille tarpeilleni!" hööh,,nyt menee liiallisuuksiin. Noo siis tarkoitan, että kunhan sen oppii tekemään mahdollisimman nopeasti, niin siitä tulee helposti vain sopiva piristysruiske lenkin kulkuun ja sitä voi hyödyntää mm. suunnistuskilpailuissa. Hyvänä esimerkkinä olen aina pitänyt Antti Hakalaa, joka aikoinaan nuorten Tiomilassa aloitusosuuden pimeällä oli vetänyt pitkää letkaa aivan kärjen tuntumassa, kunnes yhtäkkiä hätä yllätti: Puolen metrin askel oikealle, housut alas, jyrinä ja parkaisu (ei saa välittää ohi kiitävistä Ruotsalaispojista), housut ylös, ja takaisin letkan kärkeen! ja aikaa kului kokonaiset 3 sekuntia! En sitten tiedä miten tuo olisi päivällä onnistunut.
Mutta kaiken kaikkiaan juoksu kulki kyllä yllättävän hyvin taas näin vaihteeksi kun viikonloppukin meni kokeisiin lukiessa! :) eh eh, miten niin muka korvat heiluu! =) Vuoden 2009 aforismikin tuli tietoon perjantai-iltana serkkuni synttäreillä josta lensimme pihalle, koska emme omistaneet rahaa sillä hetkellä tarpeeksi jotka olisi synttärivieraiden pitänyt jokaisen maksaa! Eräs henkilö tuli meidän luoksemme ja totesi nämä sanat:
"hei pojat, fakta on se, että me ollaan MIINUKSELLA. Jos ette maksa 5 euroa jokainen, tääällä on kaksi Jeppeä jotka laittaa, että lätsläts niiin lennätte pihalle täältä" Niin tämä ensimmäinen lause x 17 =)

että sellaista....


Kaikille, jotka vielä jaksavat lukea, pieni kevennys, iltasatu tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua:

Tähän loppuun on pakko kirjoittaa tarina, joka eilen pilasi ruotsinkokeisiin lukemiseni klo 3 yöllä. Löydettyäni Henrikki Hakalan 4 lk ainevihon en pystynyt enää jatkamaan lukemista vaan loppuyö meni aineitani lueskellessani. Tässä yksi niistä, huomatkaa oiva otsikko ja mikä mahtavin juoni:

Henrikki Hakala 4 lk

Sydämetön jättiläinen

Oli koulupäivä, äidinkielen tunti. Piti kirjoittaa aine. . Ensimmäinen äidinkielentunti meni minulta tarinan nimen miettimiseen. Toisen äidinkielen tunnin alussa keksin sen. Huusin todella lujaa koko luokalle: "Sain pulman viimein ratkaistua, kirjoitan sydämmettömästä jättiläisestä!
Aloin kirjoittaa nopeaa, mutta hitaasti. Yhtäkkiä alkoi ulkoa kantautua ääniä: "TÖMPS! TUMPS! TÖMPS! TUMPS!" Aloimme juosta ympäri luokkaa ja kiljuimme. Yhtäkkiä iso, karvainen ja hikinen jalka tallasi Janin päälle. Se oli jättiläisen jalka. Jättiläinen oli niin pitkä ja lihava, että tuskin näimme sen päätä. Se pisti poskeensa Villen, Essin, Kiiran, Elisan, Jukan, Henrin, Annin, Joonan, Leksan, Pentin, J-P:n, Emmin, Janin ja Juuson. Minä olin ainoa, joka pääsi livahtamaan.
Jättiläinen tuli vielä tarkastuskierrokselle. Vakoilin sitä. Se oli kaamean näköinen. Sillä oli 48 ja puoli silmää, 9 suuta ja 1/3 nenää. Se karjui valtavalla äänellä. Varmaan 900 desibelillä.
Yhtäkkiä kompastuin ja jättiläinen huomasi minut. Aloin juosta henki hieverissä. Yhtäkkiä iso, karvainen ja hikinen käsi tarttui minuun. Se oli jättiläisen käsi. Se pisti minut paksun kielensä päälle. Välissä hän hönkäisi pahan hajuista ilmaa kasvoilleni. Sitten yhtäkkiä valtaisa voima veti minut yhä syvemmällle kurkkuun. Jättiläinen taisi nielaista......
Putosin pitkää tunnelia, mikä oli vissiin jättiläisen ruokatorvi, yhä syvemmälle ja syvemmälle. Lopulta päädyin isoon punaiseen mahalaukkuun. Siellä oli valtava määrä ihmisiä. En tuntenut ketään, ainakaan siihen asti kunnes Jukka-Pekka tuli. Hän näytti minkälaisen yöpymispaikan hän oli kerinnyt jo rakentaa. Sitten Ville tuli uuden tyttöystävänsä kanssa vastaan. Hän oli helsinkiläissyntyinen tyttö joka oli joutunut jättiläisen kitaan joskus tammikuussa. Kaikki muutkin meidän luokkalaiset tulivat. Oudoksuimme suuren mahalaukun toisella laidalla olevaa "mustaa aukkoa" josta ihmisiä poistui aina vähän väliä palaamatta ikinä takaisin. Pysyimme tästä aukosta kaukana.
Päätimme rynnistää mahasta karkuun pois kurkun kautta, mutta aina kun olimme päässeet kielen päälle, jättiläinen nielaisi ja putosimme takaisin mahalaukkuun.
Viikkoja kestävien yritysten jälkeen tajusimme, ettei jättilaisen mahasta ole pois pääsyä. Jäimme sinne asumaan, ja siellä me asumme tälläkin hetkellä. Ja tulemme asumaan ikuisesti..........
Se jättiläinen, oli kuin olikin sydämmetön jättiläinen.

9 1/2

Ensikerralla taas uuden iltasadun paikka tuosta hienosta 4 lk kokoelmastani. Hyvää yötä.